Nastakenkien ahkera käyttäjä täällä hei! Olen tähän mennessä käyttänyt jo neljän eri valmistajan nastakenkiä ja joiltain merkeiltä useampaakin eri mallia.

Nastakengät ovat itselläni aktiivisessa käytössä koko sen ajan, kun maassa on lunta tai jäätä. Vaikka alusta joskus on pitävä suurimman osan lenkistä, on silti mukava laittaa nastakengät jalkaan, kun ei tarvitse niissä yksittäisissäkään liukkaissa kohdissa varoa liikkumista. Ihan jäisillä teillä tietysti liikun mahdollisimman vähän, koska koirat ovat lähes aina mukana ja en halua niidenkään liukastelevan.

Nastakengillä näinkin jäisellä tiellä kulkee mukavasti

Millaiset nastakengät pitävät parhaiten?

Pitävyys on se nastakenkien tärkein ominaisuus, mutta siinä on eri kengissä suuria eroja. Oman kokemuksen mukaan hyvin pitävät nastat tuntuvat teräviltä ihan kädelläkin kokeiltaessa.  Hyvät nastat ei välttämättä ole kovin pitkät. Hyvin pitävissä nastakengissä on nastoja riittävästi, aika paljonkin.

Nastakengissä toiseksi oleellisinta pidon kannalta on pohjan materiaali ja kuviointi. Nastat tuovat pidon sillä ihan jäisellä kelillä, mutta muilla talvikeleillä pitoa parantaa reilu pohjakuviointi ja vähän ns. tahmea pohjan materiaali. Jollain valmistajalla kenkien pohjan materiaalia kutsutaan osuvasti termillä "sticky". Pitävimmältä nastakengissä on tuntunut hyvin pehmeästä kumista olevat pohjat. Tahmeus on näkynyt joissain jopa niin, että pohjiin on tuntunut jäävän koiran karvat helposti kiinni. Toki pehmeät pohjat kengissä kuluvat nopeasti, jos kenkiä käytetään vaikka asfaltilla, mutta toisaalta kengät sitten pitävät paremmin, kuin sellaiset, joiden pohja on kovempaa materiaalia. Pohjan kuviointina pitävimmältä on tuntunut ns. nappulamainen kuvio, josta onkin pari esimerkkiä alempana kuvissa.

Kokemuksia erimerkkisistä nastalenkkareista

Icebug

Oman kokemukseni mukaan Icebugit ovat pidoltaan olleet tähän mennessä ehdottomasti parhaat nastakengät mitä olen löytänyt. Ja tämä ei ole maksettu mainos! Kaikissa Icebugeissa näyttäisi olevan samanlainen hyvä nastoitus. Valmistaja käyttää nastoistaan nimitystä "älynasta" ja se painuu hieman sisään kovilla pinnoilla, esim asfaltilla käveltäessä. 

Olen käyttänyt Icebugeista kahta erimallista lenkkaria ja sovittanut kaupoissa muita malleja.
Harmi kyllä Icebugeista ei ole löytynyt kenkää, joka olisi sopinut yhtä hyvin jalkaani, kuin muiden valmistajien nastakengät. Osa Icebugin kengistä on ollut liian "topattuja"  omaan makuuni, osa malleista on ollut liian leveitä. Pito kaikissa on kuitenkin ollut erinomainen ja Icebugit pitävät hyvin ihan peilijäälläkin.

Salomon

Salomon Spikecross nastalenkkarissa pito on Icebugeja selvästi huonompi. Spikecross on kenkänä ymmärtääkseni hyvin saman mallinen, kuin Salomonin Speedcross, jota koiraihmisillä on paljon ja josta itsekin pidän.

Salomon Spikecross

Omat Spikecoss kenkäni ovat olleet ahkerassa käytössä nyt kaksi talvea. Niiden pito on sitä tasoa, että ne sopivat käyttöön muilla paitsi ihan liukkaimmilla keleillä. Esim jos lumi on tiellä tamppautunut kovaksi ja kiiltäväpintaiseksi, on tie tavallisille lenkkareille jo melko liukas. Spikecross kengät toimivat tällä alustalla vielä hyvin. Samoin muilla keleillä, lukuunottamatta sitä kovaa kirkasta ja sileää jäätä. Siihen Salomonien nastat eivät ehkä pureudu ihan kunnolla tai niitä on liian vähän. Siinä missä Icebugit pitävät peilijäälläkin, Spikecross naarmuttaa kyllä jäätä, mutta ei tosiaan pureudu siihen ihan samalla tavalla.

Näiden lisäksi käytössä on ollut Salomonin toinen malli, jossa on samanlaiset nastat kuin  Spikecrossissa. Salomonin nastalenkkarit ovat näyttäneet nastoituksiltaan kaikki samanlaisilta.

Spikecrosseissa on vain yhdeksän nastaa

Salomon Spikecrosseissa on hyvä, pitävä pohjakuvio. 

Inov

Viime kevään alennusmyynnistä ostin uudet Inov-8 Arctic Talon 275 nastalenkkarit. Saman merkin tavalliset lenkkarit ovat toimineet hyvinä agi-lenkkareina.
Nämä pääsevät kunnolla käyttöön vasta tulevana talvena. Keväällä lyhyesti testasin kenkiä ja kokeilun perusteella nämä ovat pidoltaan keskinkertaiset. Kengät kokonaisuutena vaikuttivat kuitenkin tosi kivoilta. Sen minkä pidossa häviävät, voittavat keveydessä ja istuvuudessa.

Inov-8 Arctic Talon 275 nastalenkkari

Inovin nastalenkkareissa on myös pitävän tuntuinen pohjakuvio.

Muita merkkejä

Haluaisin seuraavaksi testata Sarvan nastalenkkareita. Niitä on esim. urheiluliikkeessä toinen asiakas suositellut ihan spontaanisti ja niiden nastat vaikuttavat pidoltaan ja määrältään samanoloisilta kuin Icebugien, eli voisivat toimia hyvinkin. Nastat eivät ole samanlaiset älynastat kuin Icebugeissa, vaan tähden malliset. Sarvan lenkkarit ovat myös olleet nopeasti testattuna kivan tuntuisia jalkaan. Nämä saattavat siis päätyä seuraaviksi nastakengiksi, kun on aika hankkia uudet.

Nastakenkiä näyttäisi olevan myös useilla muilla merkeillä, mutta ne eivät ole vakuuttaneet. Kengät ovat olleet esim. raskaita tai kovin jäykän oloisia. Monissa myös nastat ovat tuntuneet toimimattomilta, enkä ole mistään oikein lukenut kehuja muista merkeistä. Omat kokemukset ainakin Asicsen nastakengistä on niin huonot, että niitä en suosittele kenellekkään. Merkki on kylläkin uudistanut nastakenkiään ja uudet voisivat toimia vanhoja paremmin. Nastat kuitenkin uusissakaan eivät vaikuttaneet kovin pitäviltä.

Jos jollain on tiedossa muilta merkeiltä hyviä, pitäviä kenkiä, niin jätäthän kommentin! Myös muita kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla.

Riemu kävi luonnetestissä elokuun lopussa. Testi oli tuomarin sanoin "melkoista menoa ja meteliä". Tässä heti alkuun video luonnetestistä

Riemun tulos vielä kohdittain alla, verrattuna shelttien LT-ihanneprofiiliin. Punaisella ovat Riemun saamat arviot, silloin kun ne eroavat ihanneprofiilista. Vihreät merkit tarkoittavat, että saatu arvio on täsmännyt ihanneprofiiliin.

Luonnetesti sujui aikalailla odotetusti, mutta tuli siellä uuttakin tietoa koirasta.

Lähtötilanne oli se, että kun hain Riemun autolta testipaikkaan, luuli Riemu selvästi, että ollaan menossa esim. treenaamaan. Tultiinhan isolle kentälle ja harvoin niillä käydään vain seisoskelemassa. Tämä näkyy korkeahkoina kierroksina testin alkupuolella ja  rauhattomuutena. 

Riemu tuntui ottavan testissä täyden ilon irti tilanteesta, jossa kukaan ei kieltänyt haukkumista. 

Hyökkäyksiin Riemu reagoi testissä siinä mielessä yllättävästi, että oli menossa heti hyökkäyksen jälkeen tuomarin luo ilman epäilyksiä. En olettanut sen välttämättä olevan niin luottavainen. 

Ajattelin Riemun myös voivan säikähtää asioita enemmän ja sitä kautta esim tempovan hieman hihnassa, mutta Riemu tyytyi aika pieniin väistöliikkeisiin ja jäi sitten johonkin lähelleni haukkumaan. 

Pimeässä huoneessa Riemu liikkui ymmärtääkseni ihan reippaasti, jossain kohtaa tuomari sanoi siellä jotain sen suuntaista että "ai tuostakin raosta mahtui", en tiedä mistä pieni koira pujotteli. Riemu ei sinänsä tuntunut etsivän minua, vaan kävi ihan jaloissakin ja jatkoi matkaa. 

Mielenkiintoinen testi kaikenkaikkiaan. Zin kävi täsmälleen samoilla tuomareilla testissä muutama vuosi aiemmin, joten koirien tuloksia on keskenäänkin kiva vertailla. 

Vähän kuin jatkoksi edelliseen kirjoitukseen, kokosin vielä infoa ns. vaarallisia rotuja koskevista rajoituksista eri maissa Euroopassa. Isossa osassa maita on luokiteltu joitain koirarotuja vaaralliseksi ja niille on määritelty erityissääntöjä tai totaalikieltoja. Tanskan ns. musta lista on ollut ehkä Suomessa eniten esillä. Tässä esimerkinomaisesti muutamien muiden maiden listoja roduista, jotka ovat joko kokonaan kiellettyjä tai joilla on erityisiä rajoituksia. Etenkin nuo koirien pitoa koskevat säännöt ovat joissain maissa mielenkiintoisia. Vertailuksi ylinpänä listassa Suomen rajoitukset.

Suomi

Lähteet: 
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.226128
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802282200777095_u0.shtml

Koirasusien maahantuonti on kiellettyä. 
Vuonna 2018 on valmisteilla esitys, jonka myötä kiellettäisiin myös koirasusien kasvattaminen ja myynti sekä uusien koirasusien ottaminen lemmikeiksi.

Espanja

Lähteet: 
https://smartexpat.com/spain/how-to-guides/family/pets-animals/regulated-animals
http://www.juntadeandalucia.es/boja/2008/47/3

Espanjassa on listattu potentiaalisesti vaarallisia koiria (PPP=perros potencialmente peligrosos), joiden pitämiseen liittyy erityisiä sääntöjä. Näissä on jonkin verran aluekohtaisia vaihteluita.
Koirille sääntöinä on mm se, että koiran pitää olla rekisteröity ja sekä koiran pitäjältä tulee olla  lisenssi. Lisäksi omistajalla tulee olla vastuuvakuutus. Henkilöt joilla on rikosrekisteri, eivät voi saada lisenssiä. Omistajan pitää esittää psykologin lausunto, jossa todetaan heidän olevan pystyviä omistamaan vaarallinen koira. Koiran asuinpaikan ulkopuolella pitää olla varoitus vaarallisesta koirasta ja jos koira katoaa, poliisille tulee ilmoittaa katoamisesta 24 tunnin sisällä. Piha jolla koiraa pidetään, tulee olla aidattu kaksi metriä korkealla aidalla. 

Koiraa ulkoiluttaessa tulee olla mukana lisenssi ja rekisteröintipaperit. Koiran tulee käyttää kuonokoppaa ja hihnan maksimipituus on kaksi metriä (joillain alueilla metri). Ihmisellä saa olla vain yksi koira kerrallaan mukana. 

Näitä potenttiaalisesti vaarallisia koiria on luokiteltu kolmeen kategoriaan:

1) Rodut ja roturisteytykset joissa on allaolevia rotuja (vaihtelua alueittain):

Dobermanni
Pitbull
Staffordshirenbullterrieri
Bullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri
Rottweiler
Dogo Argentino
Fila Brasileiro
Tosa Inu
Akita Inu
Mastiffi
Bordeaux'n doggi
Tiibetin mastiffi
Napolin mastiffi
Presa Canario
Mallorcandoggi 

2) Koirat joilla on tiettyjä  piirteitä luokitellaan myös mahdollisesti vaarallisiksi. Piirteet ovat:

Vankka, voimakas, atleettinen, urheilullinen,  kestävä ja sitkeä.
Lyhyt turkki.
Syvä rintakehä (60 - 80 cm), korkeus yli 50 cm ja paino yli 20kg.
Iso, neliömäinen pää, leveä kallo ja vahvat leuat.
Leveä, lyhyt ja lihaksikas niska.
Suorat, yhdensuuntaiset ja vahvat etujalat. Jalat ovat hyvin lihaksikkaat.

3) Koirat joilla on merkintä rekisterissä, että ne ovat olleet agressiivisia ihmisille tai eläimille.

Irlanti

Lähde:
https://dogs.ie/articles/breed/irish-banned-dogs/

Rajoitukset ovat tulleet voimaan 1998. Sääntöinä on mm. se, että julkisilla paikoilla liikuttaessa koiralla pitää olla kuonokoppa ja hihnan maksimipituus on 2m.
Rajoitukset koskevat näitä rotuja:

Pitbull
Bullterrieri
Staffordshirenbullterrieri
Bullmastiffi
Dobermanni
Saksanpaimenkoira (Alsatian)
Rhodesiankoira
Rottweiler
Tosa Inu
Akita Inu
Sekarotuiset, joissa on yllämainittuja rotuja

Portugali

Lähde:
http://www.finlandia.org.pt/public/default.aspx?nodeid=43240&contentlan=1&culture=fi-FI

Portugalissa on listattu potentiaalisesti vaaralliset rodut, joita koskevat omat säädöksensä. Tarkkoja tietoja näitä rotuja koskevista säädöksistä en heti löytänyt, mutta useammassa paikkaa viitattiin, että ne olisivat samanlaisia kuin Espanjassa (kts ylempää sivulta).

Potentiaalisesti vaarallisiksi koiraroduiksi on luokiteltu seuraavat rodut:

Rottweiler
Fila Brasileiro
Dogo Argentino
Pitbullterrieri
Staffordshirenbullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri
Tosa-inu

Saksa

Lähde: http://www.hundehaftpflicht-info.de/berlin.htm

Saksassa lainsäädäntö vaihtelee alueittain Alla esimerkiksi Berliinin alueen sääntöjä. Roduista amerikanpitbullterrierin, amerikanstaffordshirenterrierin ja tosa inun maahantuonti ja jalostus on kokonaan kiellettyä. Lisäksi kaikkien alla olevalla listalla olevien rotujen pito vaatii omistajalta ja koiralta suoritettua "koiranpitokorttia".

Listalla olevien rotujen koiria tulee julkisilla paikoilla pitää remmissä (jonka pituus on maksimissaan metrin) ja käyttää kuonokoppaa. 

Pitbull
Amerikanstaffordshirenterrieri
Bullmastiffi
Bullterrieri
Dogo argentino
Espanjanmastiffi
Fila brasileiro
Napolinmastiffi
Tosa inu
Bordeauxindoggi
Staffordshirenbullterrieri

Ranska

Lähde: 
https://dogwellnet.com/content/welfare-legislation/dog-specific-legislation/dangerous-dog-legislation/the-french-situation-dangerous-dogs-r188/


Rajoitukset ovat tulleet voimaan 1999. Ranskassa mahdollisesti vaaralliset koirat jaetaan kahteen kategoriaan. Molempien kategorioiden rotuja koskevia sääntöjä ovat mm. se, että koiran omistajien suorittaa hyväksytysti kurssi ja hankkia lisenssi, jota tulee kantaa mukana. Omistajan tulee hankkia myös vastuuvakuutus. Koirien tulee läpäistä eläinlääkärin arviointi määrävälein ja olla sirutettu. 

Lisäksi ykköskategorian koirat tulee steriloida ja niitä ei saa myydä/antaa eteenpäin. Koiran voi omistaa vain täysi-ikäinen ja henkilöllä ei voi olla rikosrekisteriä. Koirat eivät ole sallittuja julkisilla paikoilla. 


Molempien kategorioiden koirien tulee käyttää kuonokoppaa ja hihnaa kun ne liikkuvat yleisillä teillä. 

1. "Taistelukoirat", joilla ei ole rekisterikirjaa ja jotka näyttävät roduilta: 

Staffordshirenbullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri  
Mastiffi
Tosa inu


2. Rekisteröidyt rotukoirat, joiden rotu on

Staffordshirenbullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri 
Mastiffi
Tosa inu
Rottweiler  tai Rottweilerin tyyppinen koira, jonka sukutaulu ei ole tiedossa.

Sveitsi

Lähde: https://petolog.com/articles/banned-dogs.html#

2010 vuodesta lähtien kiellettyjä rotuja ovat olleet

Amerikanstaffordshirenterrieri
Bullterrieri
Staffordshirenbullterrieri
Pitbull
Sekä kaikki sekarotuiset, joissa on vähintään 10% yllämainittuja rotuja.

Lähiviikkoina on ollut melkoisesti juttuja koirahyökkäyksistä. Osa tapauksista on päätynyt lehtienkin otsikoihin, osa tullut vastaan vain fb-sivuilla ja keskusteluryhmissä. Agressiiviset koirat ovat karanneet toisten koirien ja ihmistenkin päälle ja jälki ei ole ollut kaunista. Jotenkin toivoisi, että tämä olisi vain poikkeuksellinen, helteisten viikkojen ongelma, mutta ei se valitettavasti taida olla. Useimmiten, joskaan ei ihan aina, hyökännyt koira on ollut ns. taistelukoira. Termi taistelukoira ei ole ihan täydellinen, mutta koen sen sopivasti kattavan niitä rotuja, joita tämä aihe koskee. 

Hoitajaltaan karannut amstaffi tappoi sheltin 

18.7. 2018  https://www.koiramme.fi/23-artikkelit/juttu/uutinen/447-jaelleen-kuolettava-koirahyoekkaeys-nyt-asialla-amstaffi

Kiinnostavaa on ollut lukea näistä koirahyökkäyksistä käytäviä keskusteluja eri foorumeilla. Selvästi ainakin taistelukoirarotuisten koirien omistajat ovat olleet niissä aktiivisia ja jossain määrin puolustuskannalla. Jos tapauksessa on ollut mukana jokin  taistelukoirarotuinen koira, on juttua kommentoimassa heti joukko kirjoittajia, jotka luovat vastakkainasettelua - "kyllä muissakin roduissa on agressiivisia koiria" ja "pitäisikö kaikki koirat kieltää? Usein löytyy myös tietäjiä, joiden mukaan varmastikin vika on ollut koiran kasvatuksessa, jolla se on saatu agressiiviseksi tai että koira, jonka kimppuun on käyty, on varmasti provosoinut hyökännyttä koiraa. Tyypillistä tuntuu olevan myös se, että kyseenalaistetaan hyökänneen koiran rotu, ihan kuin sillä olisi iso merkitys, onko koira esim amstaffi vai pitbull.  Toki myös kyseenalaistetaan koiran puhdasrotuisuus, että onko se ollut oikea pitbull, amstaff, vai vaan jokin sekarotuinen, jossa on joukossa jotain näistä roduista. Aina myös joukossa on kommentteja, joissa kehutaan ko. rotua ja kerrotaan kuinka kirjoittajalla itsellään on hyökänneen koiran rotuinen koira, joka "ei voisi tappaa kärpästäkään" ja kuinka rodun koirat ovat yleensä "ihan parhaita perhekoiria". 

Oma näkemykseni on monessa kohdin aika erilainen.

Koirien lisäksi ihmiset ovat saaneet osansa vaarallisten koirien puremista. 

28.7. 2018 https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201807282201101627_ul.shtml

Mikä taistelukoirista tekee muita koiria vaarallisempia?

Lyhyesti - vaarallisuus tulee rotujen historiasta johtuvasta ominaisuuksien kombinaatiosta. Roduille on aiemmin niiden historiassa haettu ominaisuuksia joilla ne menestyisivät esim. koiratappeluissa, härkätaisteluissa, vartiointi-koirina tai vaikkapa villisikojen metsästyksessä. Näiden koirien metsästyskäyttö on ollut sitä, että ne hyökkäävät kiinni saaliiseen. Ominaisuudet ovat voineet myöhemmin jalostuksen kautta osittain vähentyä, mutta ne ovat perimässä mukana. Kombinaatiossa on mukana ainakin saalistusvietin lyhyt ketju, voimakkuus, lukkopurenta ja koira-agressivisuus. Erityisesti lyhyestä saalisketjusta on jo muualla hyviä kirjoituksia, joissa kerrotaan tarkemmin miksi se tekee taistelukoirista vaarallisempia,  joten en tässä kirjoita enempää aiheesta, vaan siitä voi käydä lukemassa hyvän oman blogi-kirjoituksensa vaikkapa täältä.

Yhdessä taistelukoiriin liittyvässä keskustelussa oli hyvä pointti koirien perimästä tulevien ominaisuuksien hyväksymisestä. Esimerkiksi metsästyskoirilla, vaikkapa hirvikoirilla, seisojilla, yms,  viettien ajatellaan useimmiten olevan sellaisia, että niitä ei voi kouluttaa pois. Näiden viettien myös ymmärretään olevan vahvasti periytyviä. Sitten taas taistelukoirien perimää, sitä ei tunnuta haluttavan huomioida. Moneen rotuun ei ole tuotu rodun ulkopuolelta mitään uutta, esim toista rotua, ainoastaan on ehkä valittu jalostukseen koiria, joilla on vähemmän niitä nykyisin ei-toivottuja piirteitä, joita roduissa on aiemmin juuri ihannoitu. Tämän vuoksi nuo piirteet eivät ole "laimentuneet" ehkä siinä määrin, kuin monessa rodussa toivottaisiin.

Tässä vielä yksi taistelukoira-uutinen samalta viikolta kuin edellisetkin

24.7. 2018 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807232201089367_u0.shtml

Rotukiellot, koira-ajokortti, koirien rekisteröintipakko - mikä toimisi?

Olen aiemmin pitänyt vähän liioitteluna rotukieltoja tai rajoituksia, joita on jo useissa maissa käytössä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin siirtynyt sille kannalle, että ehkä niille olisi paikkansa. Nyt pienikokoisemman rodun, eli shelttien piireissä, olen kuullut yhä enemmän  näistä tapauksista, joissa koiran hyökkäys toisen koiran päälle ei ole pelkästään aiheuttanut vakavia vammoja, vaan on ollut pienemmälle koiralle tappava. Collie-puolella ei näitä tullut ollenkaan näin paljon vastaan. Useimmiten tilanteet ovat tapahtuneet taajama-alueilla ison koiran hyökätessä esim. pihasta kadulla kulkevan koiran päälle. Pienen koiran omistajalla ei ole ollut nopeasti etenevissä tilanteissa oikein mitään tehtävissä.

On myös väläytelty ajatuksia koira-ajokortista ja erilaisista testeistä. Myös kaikkien koirien rekisteröintipakkoa on tuotu esiin. Ehkä jokin näiden keinojen yhdistelmä olisi toimiva? Periaatteessa lähes mikä tahansa toimenpide, mikä vähentäisi huonosti hallinassa olevia koiria, olisi tervetullut. Kaikissa vaihtoehdoissa on huonot puolensa, mutta ehkä enemmän niitä hyviä puolia.

Miksi sitten ottaa taistelukoira? Tai muu haastava rotu?

Tämä on aidosti kiinnostava kysymys. Yhdessä ryhmässä kyselin taistelukoirarotuisten koirien omistajilta, että mitkä ominaisuudet ovat olleet niitä, joiden vuoksi ovat päätyneet rotuun. Vastauksien perusteella näiden rotujen ominaisuuksissa ei tuntunut olevan mitään sellaista "korvaamatonta", jota ei löytyisi muistakin roduista. Ulkonäöllisesti toki erilaisessa paketissa, mutta ilman taistelukoiran perimää. Ihmiset ovat esim. haluneet kivaa perhekoiraa tai harrastuskaveria, koiraa joka ei tarvitse jatkuvaa aktivointia, koiraa joka ei ole liian herkkä tai pehmeä, lyhytkarvaista koiraa tai ovat muuten tykänneet rodun ulkonäöstä. Keksitkö yhtään rotua, joka olisi jalostettu jo pidempään seurakoiraksi, mutta joka täsmäisi ulkonäköä lukuunottamatta näihin kriteereihin? Ei ehkä ole mahdoton tehtävä?

Olen muutenkin miettinyt, että mikä saa ihmiset päätymään eri tavoin haastaviin rotuihin. Monesti niiden kansa ollaan myöhemmin pulassa. Joissain roduissa on huomattavan paljon enemmän kotia etsiviä aikuisia koiria kuin toisissa. 
Haastavalla tarkoitan tässä rotuja, jotka ovat vaikkapa keskimääräistä kovempia, metsästysviettisiä (ellei koiraa käytetä metsästykseen), koira-agressiivisia, vaikeita fyysisesti käsitellä kokonsa vuoksi tai omistajalleen liian aktiivisia. Ehkä rotujen kuvaukset eivät ole riittävän selviä ja etenkin ensimmäistä koiraa ottavan on vaikea tulkita mitä rodun ominaisuudet merkitsevät arjessa. Ehkä joku pitää hienona, että koira ei kerrota olevan ihan helppo tai haluaa vaikkapa turvaa isosta koirasta. Kunpa joku osaisi koiran ottajille kertoa kuinka paljon helpompaa arki voisi olla niiden ns. helppojen koirien kanssa.  Kasvattajillakin on suuri vastuu siitä, että mitä tietoa rodun ominaisuuksista pennun ottajalle kerrotaan.

Joissain maissa käytetään tietyistä roduista termiä "pontentiaalisesti vaaralliset koirat" ja niille on erityisiä rajoituksia. Ehkä jonkin rodun oleminen tällä listalla havainnoillistaisi koiranottajalle sitä, että rotu ei ole välttämättä ihan jokaiselle soveltuva. Etenkin taistelukoirarotujen mainostaminen "parhaina perhekoirina" tuntuu älyttömältä. Tätä termiä kuitenkin näytetään viljeltävän niiden yhteydessä paljon. Varmasti roduissa on kivoja yksilöitä, mutta noin lähtökohtaisesti rotuja, jotka ovat vahvoja, joilla on vartiontitaipumuksia, mahdollista koira-agressiivisuutta ja muita tämän tyyppisiä ominaisuuksia, en nyt näkisi juuri perhekoirina. Paras perhekoira ennemmin mielestäni on sellainen, jota jo suhteellisen nuoret lapset pystyvät käsittelemään turvallisesti ja joka ei esim. aiheuta vaaraa kyläilemään tuleville lasten kavereille. Toki niin koirat kuin lapsetkin on opetettava toimimaan yhdessä ja koiran hermorankenteen tulee olla kunnossa, oli rotu mikä tahansa. Jo esim. 10 vuotiaat lapset voivat hyvinkin vaikkapa harrastaakkin koiran kanssa, kunhan koira on myös lapsen käsiteltäväksi sopiva.

Useimmat ns. helpotkin rodut tarjoavat monille enemmän kuin tarpeeksi haasteita. Moni helppokin koira vaatii paneutumista, jotta koira saadaan kasvatettua sellaiseksi, ettei se aiheuta häiriötä ja olisi omistajansa hallinnassa.


Onneksi pienten koirien suosio tuntuu olevan kasvussa. Pienet koirat ovat varmasti huonosti koulutettuina ihan yhtä ärsyttäviä kuin isotkin, mutta todennäköisesti saavat ainakin vähemmän vahinkoa aikaan.

Koiran kasvatuksen tavoitteena yleensä ajatellaan olevan rodun vieminen eteenpäin. Yleensä tämä vaatii sen, että pyritään käyttämään jalostukseen rodun keskivertoa parempia koiria. Olen tässä pikkuhiljaa herännyt huomaamaan, että millaista "jalostusta" shelttienkin parissa harrastetaan. Tämä jalostus on kyllä mielestäni jo lähellä puhdasta pentutehtailua.

Osa shelttipentueista täyttää vain rimaa hipoen ne kriteerit, että pennut saadaan rekisteröityä.
Tämä on varmasti ihan yleistä monellakin rodulla, mutta en ole kuullut shelttien yhteydessä juurikaan puhuttavan pentutehtailusta. En ole myöskään nähnyt ilmoittelua esim. rekisteröimättömistä pennuista, joita on paljon monessa muussa rodussa. Siksi nyt pikkuhiljaa kuullut ja huomatut tiedot ovat olleet vähän yllätyksiä itselleni. Huomaa hyvin, että sheltit ovat tällä hetkellä niin kysyttyjä, että mikä tahansa pentu taitaa löytää ostajansa.

Kuvassa olevat Riemu ja sen sisko eivät liity aiheeseen, vaikka vähän vinksahtaneilta näyttävätkin :)

Hyviä jalostuskoiria?

Suomessa noin 80 prosenttia kuvatuista shelteistä on tervelonkkaisia (A tai B). Kyynärissä tilanne on vielä parempi. Noin 95 prosentilla kuvatuista shelteistä kyynärät ovat terveet (nollat). Silti tätä huonommilla luustotuloksilla olevia koiria käytetään runsaasti jalostukseen. Pentuja on teetetty myös mm. peitsihampaisilla ja kinnervikaisilla koirilla. Ja ihan vielä nyt lähivuosina, ei joskus kauan sitten, kun sairauksien perinnöllisyydestä ei ehkä ole ollut saatavissa tietoa. Kyse ei myöskään ole mistään yksittäisistä vahinkopentueista, vaan pentueita on joissain tapauksissa teetetty esim. nartulla 4-5, eli suunnilleen niin monta kuin on vaan ehditty teettämään.

Jalostustietojärjestelmässä näkyy vain pieni osa koiran sairaustiedoista. Lähinnä tutkimustulokset lonkista, kyynäristä, selästä, sydämestä ja silmistä - siltä osin kuin niitä on tutkittu. Pevisa vaatii shelteiltä vain lonkkien ja silmien tutkimista ja monella jalostukseenkin käytetyllä koiralla, nämä ovatkin ne ainoat tutkitut asiat.
Olen jäänyt miettimään myös sitä, että jos jalostuksessa "fuskataan" tällaisissa selkeästi mitattavissa olevissa ominaisuuksissa, joiden tulokset näkyvät julkisesti jalostustietojärjestelmässä, niin mitenköhän on muiden sairauksien tai vaikkapa esim. koiran henkisen terveyden huomioiminen. Käytetäänkö jalostukseen esim. arkoja tai ääniarkoja koiria? No varmasti käytetään.

Vaikka kasvattaja tekisi tosissaan töitä löytääkseen mahdollisimman hyviä yhdistelmiä, voi aina olla huonoa tuuriakin ja tulla jotain odottamatonta murhetta. Tätä ajatellen tuntuu kurjalta, että tietoisesti käytetään jalostukseen koiria, joiden terveydessä on huomauttamista ja näin lisätään todennäköisyyttä, että sitä on myös tulevilla sukupolvilla.

Onneksi shelttien parissa on toki vastapainoksi paljon kasvattajia, jotka panostavat paljon terveysasioihin, ovat avoimia koirien sairauksista ja joiden ansiosta moni saa sen pitkäikäisen ja terveen koiran.

Jos itselleni osuisi pentu, jonka terveystuloksissa myöhemmin olisi vaikkapa luustotulosten osalta, huomauttamista, olisin todennäköisesti varsin pahoillani. Siltikin vaikka koiralla ei vielä tuossa kohtaa olisi mitään oireita. Olisin pahoillani sen vuoksi, että koiralle olisi odotettavissa vähemmän terveita ja kivuttomia vuosia kuin rotutovereille keskimäärin.
Etenkin nyt toisen koirani vanhetessa on itselläni noussut kokoajan koirien terveysasioiden arvostus suuremmaksi. Vaikka harrastankin koirien kanssa suhteellisen aktiivisesti, ei itselleni ole pidemmällä aikavälillä mitään merkitystä kuinka kova "harrastustykki" koira on - tärkeintä on koiran terveys ja hyvinvointi. Niin fyysinen kuin henkinenkin.

Sheltin pentua ostamassa?

Siltä varalta, että tämän eksyy lukemaan joku sheltin pentua etsivä. Tässä pari vinkkiä:

Älä mieti mistä saat juuri haluamanasi ajankohtana sen juuri oikean värisen pennun, vaan

1) Perehdy siihen millaisia erilaisia shelttejä on olemassa.
2) Selvitä mitkä ovat shelteille tyypillisia sairauksia.
3) Valitse kasvattaja huolella.
4) Kysy kasvattajilta tarkasti suunniteltujen pentujen sukujen terveydestä ja luonteesta.
5) Ota pentu sellaisesta paikasta, jossa uskot tehtävän valintoja sen mukaan, että mahdollisimman todennäköisesti pentusi olisi terve.
6) Valmistaudu odottamaan sitä juuri oikeaa pentua vähän pidempään.

Näin parannat todennäköisyyttä saada terve koira, jonka kanssa nauttia yhteiselosta. Parhaassa tapauksessa reilustikin yli kymmenen vuotta. Jos otat sen ensimmäisen saatavilla olevan pennun, voi huonolla tuurilla tilanne olla se, että saat koiran, joka tarvitsee mahdollisesti jo nuorena vaikkapa kipulääkitystä tai leikkauksia. Koiran, joka ilon sijaan tuottaa rakkaana perheenjäsenenä enemmän huolta ja murhetta.

Miksi koiralle pitäisi antaa merilevää?

Merilevä sisältää paljon hyödyllisiä hivenaineita.  Useimmiten syy sen antamiseen koirille kuitenkin tuntuu olevan se, että merilevä mahdollisesti auttaa koirilla hammaskiven vähentämiseen.

Merilevän vaikutusta hammaskiveen on tutkittu ihmisillä ja on havaittu, että merilevä on auttanut vähentämäään plakin muodostumista ja pehmentänyt hammaskiveä. Tutkimuksesta on tiedot esim. tuolla.
Koirilla asiaa ei ole tietääkseni tutkittu, mutta omien koirien ja tuttujen kertomien kokemusten perusteella uskon,  että merilevällä voisi olla jotain positiivista vaikutusta hammaskiven vähentämiseseen myös koirilla.

Merilevän syöttäminen ei mitenkään suoraan todennäköisesti poista hammaskiveä, mutta sillä on mahdollisesti myötävaikutusta siihen, että hammaskivi pehmenee ja siten lähtisi helpommin irti, kun koira esim pureskelee luita.

Suomessa Plaque Off nimistä merilevävalmistetta markkinoidaan nimenomaan sen vaikutuksilla hammaskiveen. Samannimistä valmistetta myydään ulkomailla myös ihmisille.
Muiden merilevävalmisteiden tuoteselosteissa tunnutaan painottavan enemmän merilevän sisältämiä kivennäis- ja hivenaineita.

Kaikki merilevävalmisteet, joihin olen törmännyt, sisältävät samaa Ascophyllum Nodosum merilevää. Valmisteet sisältävät ainakin tuoteselosteiden mukaan vain sitä, ilman lisäaineita. Valmisteiden hinnoissa on yhtenäisestä sisällöstä huolimatta melkoisia eroja. Esimerkiksi jo aiemmin mainittu Plaque Off taitaa olla yli kymmenen kertaa kalliimpaa kuin edullisemmat vaihtoehdot. Jos jollain on kokemusta siitä, että tuo Plaque Off toimisi selvästi muita valmisteita paremmin, olisi siitä mielenkiintoista kuulla (jätä kommentti, kiitos!).

Paljonko merilevää koiralle tulisi antaa?

Useiden merilevävalmisteiden suositusannos pienelle koiralle on 1/2tl eli 2,5ml. Isoille koirille suositus on 1tl, eli 5ml.
Plaque off valmisteen annossuositus on noin puolet pienempi kuin muilla. Plaque Off valmisteessa mainitaan alle 10kg koirille annokseksi 1/2-1 annosmittaa, joka on 0,25-0,5ml. (Annosmitta on 0.5ml). 10-25kg koirien annossuositus on 1-2 annosmittaa, eli 1-2ml. Yli 25kg koirille suositus on 2 annosmitallista, eli 2ml.

Merilevävalmisteiden painoksi on ilmoitettu suunnilleen sama kaikissa ja sen on 1 tl = 5ml  = 3 g

Merilevävalmiste vaihtoehtoja

Islamer merileväjauhe* 

Pakkauskoko 1kg ja hinta noin 17e. Pakkaus riittää yhdelle 25kg koiralle vähän alle vuodeksi

Annosteluohje pakkauksessa:
- isot koirat 1 tl / vrk
- pienet koirat 1/2 tl/ vrk
 1 tl = 5ml eli noin 3 g

Grau merileväjauhe * 

Pakkauskoko 400g ja hinta noin 7e. Pakkaus riittää yhdelle 25kg koiralle yli kolmeksi kuukaudeksi.

Annosteluohje pakkauksessa:
-Pienet ja nuoret koirat: 1/2 teelusikallista päivässä.
-Suuret koirat: 1 teelusikallinen päivässä.

Plaque Off*  

Pakkauskoko on 60g / n. 22e tai 180g/50e. Pienempi pakkaus riittää yhdelle 25kg koiralle valmistajan mukaan kolmeksi kuukaudeksi ja isompi yhdeksäksi kuukaudeksi.

Annostusteluohje pakkauksessa:
-Koirat alle 10 kg ja kissat: ½ – 1 annosmitta päivässä. Riitto 6-12kk
-Koirat 10-25 kg: 1 – 2 annosmitta päivässä. Riitto 3-6kk
-Koirat yli 25 kg: 2 annosmitallista päivässä. Riitto 3kk
Annosmitan tilavuus on 0,5 ml

Muita vaihtoehtoja - edullisimmat löytyvät heppaosastolta

Yllä mainittu vain pari suosittua valmistevaihtoehtoa. Näitä edullisemmin isommalle laumalla merilevää voi hankkia heppapuolelta. Tuotteissa on sellaisia, jotka sisältävät vain merilevää ja niitä myydään usean kilon purkeissa. Siitä riittää vähän pidemmäksi aikaa isommallekkin laumalle. 

*sisältää mainoslinkkejä

Koirien lisäravinteiden tarpeita tulee tarkistettua aika harvoin. Yleensä silloin, kun ruokintaan syystä tai toisesta tulee muutoksia. Lähes aina on ehtinyt unohtua, että mitkä ne suositellut määrät eri ravinteista tai vitamiineista olivatkaan. Kokoan tähän blogiin pikkuhiljaa tiedot koirien eri lisäravinteista, niiden tarpeesta ja hyvistä valmistevaihtoehdoista. Lähinnä itselle muistilistaksi ja tarvittaessa linkitettäväksi koiraihmisille, jotka niitä miettivät. Ensimmäisenä juttua sinkistä.

Biotin Forte "rae" 

Sinkin tarve koiralla

Sinkin tarpeeksi on useammassa lähteessä  koirille määritelty 2mg/elopainokilo/pvä.
(Elopaino= elävän eläimen massa)
Yksi hyvä sivusto, jolla on kerrottu mihin ja paljonko koira sinkkiä tarvitsee, löytyy tuolta. Yleisimmin lisäsinkin antamiseen tunnutaan havahtuvan, kun halutaan parantaa koiran ihon tai turkin kuntoa.


Jos koira syö kuivamuonaa, kannattaa katsoa paljonko koira saa siitä sinkkiä. Monilla merkeillä se on noin puolet yllä mainitusta tarpeesta. Osalla vähän enemmän ja osalla vähemmän.

Lisättävän sinkin tarve omilla koirillani

Riemu: Koiran paino 5,5 kg eli sinkin tarve on 11 mg/pv. Tällä hetkellä käytetystä kuivamuonasta koira saa n. 5mg/pv, eli tarvitsee lisäystä 6 mg/pv.

Zin: Koiran paino 26 kg eli sinkin tarve on 52 mg/pv. Tällä hetkellä käytetystä kuivamuonasta koira saa n. 23 mg/pv , eli tarvitsee lisäystä 29 mg/pv.

Hyviä sinkkivaihtoehtoja koirille

Tässä valmisteet joista olen löytänyt suosituksia ja itsekin käyttänyt. (Jos joku tietää hinta/laatusuhteeltaan hyvän vaihtoehdon, laitathan kommenttia, kiitos!)

Vidan vahva *

Valmisteen  yksi tabletti sisältää 4 mg B6-vitamiinia ja 30 mg sinkkiä. Pakkauksessa 120 tbl.
Riittoisuus esimerkiksi  noin 25kg painavalle koiralle, joka syö kuivanmuonaa ja saa siitä osan sinkistä, on noin neljä kuukautta.
5kg painavalle koiralle purkista riittää, jopa pariksi vuodeksi. Sama valmiste käy kätevästi omistajallekkin.

Biotin Forte rae (jauhe)

1g jauhetta sis 27mg sinkkiä. 1g on suunnilleen 1ml =maustemitallinen. Tätä voi olla vaikea annostella pienemmille koirille, mutta tämä on edullinen valmiste keskikokoisille ja isoille koirille.  Pakkauksen koko on 600g. Riittoisuus yhdelle n. 25 kg koiralle, joka syö kuivanmuonaa ja saa siitä osan sinkistä, on noin 20 kuukautta.

*sisältää mainoslinkkejä.


Tein aimmin kyselyn shelteillä käytettävistä punkkikarkotteista ja niiden toimivuudesta (juttu täällä). Koska omat koirani, sk-collie ja sheltti siis, tuntuvat keräävän punkkeja ihan eri määriä, ajattelin että on kiva verrata vaikuttaako koiran rotu niillä käytettyihin karkotteisiin ja kokemuksiin karkotteiden tehosta. Niinpä toteutin kyselyn lähes samanlaisena sk-collieiden omistajille. Kysely tehtiin Sileäkarvaiset colliet nimisessä FB-ryhmässä. Sivulla alimpana on kerrottu kyselystä tarkemmin. Vastauksia käyttökokemuksista kertyi yli sataviisikymmentä. Tässä kyselyn tulokset laskettuna yhteen. Eroja eri rotujen omistajien kokemuksissa näyttäisi äkkiä katsoen olevan jonkin verran, mutta pitää vertailla näitä myöhemmin tarkemmin.

Perusasennon ja sivulletulon opetukseen on monia keinoja, joista oma suosikkini on korokkeen/laatikon käyttö ja koiran opettaminen pyörimään sen päällä. Sivulletulon opettamisesta tällä tapaa on netissä jo paljon hyviä ohjeita ja videoita, esim. tämä youtube-video. 
Tässä kirjoituksessa keskityn siihen vaiheeseen, kun koira osaa jo tulla sivulle halutulla tekniikalla, mutta perusasento ei ole niin nopea kuin toivottaisiin. 
Sivulletulot ovat siinä mielessä tärkeä treenikohde, että sen virheistä lähtee monessa liikkeessä helposti pisteitä ja esim. EVL:n liikkeistä viisi päättyy sivulletuloon (paikallaolot, luoksetulo, ohjattu nouto, tunnistusnouto ja kiertohyppynouto). 

Miten saada sivulletuloista nopeampia?

Parhaat keinot nopeuttaa sivulletuloja ovat varmasti koirakohtaisia, mutta kerron seuraavaksi mikä toimi Riemulle ja millaisia keinoja sille kokeiltiin.

*sisältää mainoslinkkejä.


Keväisin koiraihmisillä on kakkakeskustelujen lisäksi toinenkin ajankohtainen aihe - mitä keinoja punkkien karkottamiseksi kannattaa käyttää? Mikä on paras punkkikarkote?

Punkkiliuos, punkkipanta, punkkitabletti, vai joku muu? 

Vaihtoehtoja on runsaasti. Mm. erilaiset punkkilääkkeet eli liuokset ja tabletit, punkkipannat, yrttipannat, punkkihuivi, valkosipuli,  ja yrittivalmisteet. Paljon on myös erilaisia kokemuksia vaihtoehtojen toimivuudesta ja haittavaikutuksista. Alle on koottuna tiedot yli neljästäsadasta karkotteiden käyttökokemuksesta shelteillä.

Edellisessä jutussa oli kahdeksan koirien lonkista otettua kuvaa arvioitavaksi. Alla ("Lue lisää" -tekstin jälkeen) ovat tiedot, mitkä ovat olleet Kennelliiton lausunnot kuvista.

Itse koen vaikeaksi usein hahmottaa, että milloin muuten hyvissä lonkissa onkin vähän matalat lonkkamaljat ja muutenkin ero esim A ja B arvion saaneiden lonkkien välillä on vaikea nähdä. Näin oli näissäkin kuvissa. Sitten taas esim. A ja C arvion saaneet lonkat sen sijaan usein ovat jo selvästi erilaiset ja sen eron usein näkee harrastelijakin.

Tässä kahdeksan kuvaa arvioitavaksi. Mallikuvat eri arvostelut saaneista lonkista ja kennelliiton arvosteluasteikon kuvaukset löydät edellisestä julkaisusta.

Haluatko testata osaamistasi koirien lonkkakuvien arvioinnissa? Tai opetella tulkitsemaan kuvia?

Muutamassa FB-ryhmässä on ollut koirien luustokuvia, joista on arvioitu esim. ennen kennelliiton virallista lausuntoa, että mikä arvio voisi olla. Nuo ovat olleet niin mielenkiintoisia, että innoistuin keräämään muutamia lonkkakuvia arvioitavaksi, jos joku haluaa testata osuvatko omat arviot yksiin kennelliiton lausuntojen kanssa. Tässä julkaisussa ovat mallikuvat ja Kennelliiton sivuilta kopioidut tiedot arvosteluasteikosta. Seuraavassa jutussa on kahdeksan erilaista kuvaa lonkista arvioitavaksi.
Kirjoita ylös omat arviosi ja katso montako saat oikein. Oikeat vastaukset, eli Kennelliiton antamat viralliset tulokset kuvista, tulevat omana julkaisunaan näkyviin blogiin 15.4. illalla.

Edit. Tämän jutun julkaisun jälkeen sain vinkin, että Kennelliiton sivuilta löytyy myös lonkkakuvaukseen liittyvä ohje eläinlääkäreille. Siinä on myös hyvät mallikuvat eri asteisiksi arvioiduista lonkista. Ohje löytyy tuolta.

Lisätietoa koirien lonkkaviasta eli lonkkanivelen kasvuhäiriöstä löytyy vaikkapa Kennelliiton sivuilta. Mielenkiintoinen on esim. tämän linkin artikkeli, jossa kerrotaan lonkkien tilanteen parantumisesta eri roduilla. Lonkkavian hoitomuodoista puolestaan lisätietoa on esim. Evidensian sivulla.

Lonkkakuvien arvosteluasteikko

Uusia lenkkipolkuja on kiva etsiä ja uusissa paikoissa on kivempi lenkkeillä, jos vähän voi kartasta katsoa mihin kannattaa suunnistaa. Kokosin tähän omat vinkkini hyvien lenkkipolkujen löytämiseen.

Noin puoli vuotta sitten lähdin vaihtamaan Riemulle A-esteelle pysäytyskontaktia juoksukontaktiin. Tässä vähän muistiinpanoja treenistä.

Pysäytyksestä juoksukontaktiin -  Juoksu-A

Olin miettinyt Riemulle pysäytyskontaktin vaintamista juoksariin A-esteelle jo jonkin aikaa, koska pysäytyskontakti toimi huonosti ja olisi vaatinut paljon treeniä. Lähtötilanteessa pysäytyskontakti oli hidas ja koira hiipi kontaktille. Esimerkki kisaradalta videolla.

Kun pysäytyskontaktin ongelma alkoi tuntua häiritsevältä, sattui oma seura juuri sopivasti järjestämään muutaman kerran mittaisen kurssin juoksu-A:sta ja pääsin hakemaan hyvät vinkit treeneihin. Vielä kurssin alkaessa en ollut ollenkaan varma, että uskaltaisinko lähteä juoksukontaktia opettamaan. Juoksu-A oli tuntunut aina aiemmin vauhdikkaan koiran kanssa pelottavalta ajatukselta, kun oli nähnyt kisoissa koiria, jotka hyppäsivät esteen harjan yli ja liitivät pitkälle alas, lähes suoraan maahan. Lento ei aina päättynyt kovin kauniisti. Olin myös kuullut monista loukkaantumisista. Kurssin opetusmetodi ja tekniikka kuulostivat kuitenkin siltä, että uskaltauduin aloittamaan treenit.

Päätin aloittaa blogin.

Blogin aloittamista miettiessäni, olen ajatellut, että olisi kiva aloittaa blogin kirjoitus jostain tietynlaisesta nollapisteestä. Koirablogin ollessa kyseessä, vaikka siitä kun pentu tulee taloon. Sitten voisi laittaa blogin nimeksi jotain sen tyyppistä kuin "pennusta valioksi".

Tämä blogi sen sijaan alkaa vähän kesken kaiken. Koirat ovat aikuisia, pentua ei ole tulossa, mitään ihan uutta ei ole alkamassa ja kaikkea on jo käynnissä.

Tästä blogista kehittyy todennäköisesti jotain muuta, kuin ahkerasti koirien kuulumisista kertova blogi. Todennäköisesti tästä tulee enemmänkin kokoelma muistiinpanoja treeni-ideoista ja ajatuksista sekä sekalaisista muista jutuista.
Jos  löydän jostain itseäni kiinnostavasta asiasta tietoa palasina monesta lähteestä, voin koota tänne tiedot linkkeineen yhteen nippuun. Ehkä jonkun muunkin löydettäväksi. Ennustaisin juttujen liittyvän koiriin, koiraharrastuksiin, koirien sairauksiin, koiratavaroihin, lenkkeilyyn, jne.

Katsotaan mihin suuntaan tuuli päättää tätä blogia kuljettaa.