Koiran kasvatuksen tavoitteena yleensä ajatellaan olevan rodun vieminen eteenpäin. Yleensä tämä vaatii sen, että pyritään käyttämään jalostukseen rodun keskivertoa parempia koiria. Olen tässä pikkuhiljaa herännyt huomaamaan, että millaista "jalostusta" shelttienkin parissa harrastetaan. Tämä jalostus on kyllä mielestäni jo lähellä puhdasta pentutehtailua.
Osa shelttipentueista täyttää vain rimaa hipoen ne kriteerit, että pennut saadaan rekisteröityä.
Tämä on varmasti ihan yleistä monellakin rodulla, mutta en ole kuullut shelttien yhteydessä juurikaan puhuttavan pentutehtailusta. En ole myöskään nähnyt ilmoittelua esim. rekisteröimättömistä pennuista, joita on paljon monessa muussa rodussa. Siksi nyt pikkuhiljaa kuullut ja huomatut tiedot ovat olleet vähän yllätyksiä itselleni. Huomaa hyvin, että sheltit ovat tällä hetkellä niin kysyttyjä, että mikä tahansa pentu taitaa löytää ostajansa.
 |
| Kuvassa olevat Riemu ja sen sisko eivät liity aiheeseen, vaikka vähän vinksahtaneilta näyttävätkin :) |
Hyviä jalostuskoiria?
Suomessa noin 80 prosenttia kuvatuista shelteistä on tervelonkkaisia (A tai B). Kyynärissä tilanne on vielä parempi. Noin 95 prosentilla kuvatuista shelteistä kyynärät ovat terveet (nollat). Silti tätä huonommilla luustotuloksilla olevia koiria käytetään runsaasti jalostukseen. Pentuja on teetetty myös mm. peitsihampaisilla ja kinnervikaisilla koirilla. Ja ihan vielä nyt lähivuosina, ei joskus kauan sitten, kun sairauksien perinnöllisyydestä ei ehkä ole ollut saatavissa tietoa. Kyse ei myöskään ole mistään yksittäisistä vahinkopentueista, vaan pentueita on joissain tapauksissa teetetty esim. nartulla 4-5, eli suunnilleen niin monta kuin on vaan ehditty teettämään.
Jalostustietojärjestelmässä näkyy vain pieni osa koiran sairaustiedoista. Lähinnä tutkimustulokset lonkista, kyynäristä, selästä, sydämestä ja silmistä - siltä osin kuin niitä on tutkittu. Pevisa vaatii shelteiltä vain lonkkien ja silmien tutkimista ja monella jalostukseenkin käytetyllä koiralla, nämä ovatkin ne ainoat tutkitut asiat.
Olen jäänyt miettimään myös sitä, että jos jalostuksessa "fuskataan" tällaisissa selkeästi mitattavissa olevissa ominaisuuksissa, joiden tulokset näkyvät julkisesti jalostustietojärjestelmässä, niin mitenköhän on muiden sairauksien tai vaikkapa esim. koiran henkisen terveyden huomioiminen. Käytetäänkö jalostukseen esim. arkoja tai ääniarkoja koiria? No varmasti käytetään.
Vaikka kasvattaja tekisi tosissaan töitä löytääkseen mahdollisimman hyviä yhdistelmiä, voi aina olla huonoa tuuriakin ja tulla jotain odottamatonta murhetta. Tätä ajatellen tuntuu kurjalta, että tietoisesti käytetään jalostukseen koiria, joiden terveydessä on huomauttamista ja näin lisätään todennäköisyyttä, että sitä on myös tulevilla sukupolvilla.
Onneksi shelttien parissa on toki vastapainoksi paljon kasvattajia, jotka panostavat paljon terveysasioihin, ovat avoimia koirien sairauksista ja joiden ansiosta moni saa sen pitkäikäisen ja terveen koiran.
Jos itselleni osuisi pentu, jonka terveystuloksissa myöhemmin olisi vaikkapa luustotulosten osalta, huomauttamista, olisin todennäköisesti varsin pahoillani. Siltikin vaikka koiralla ei vielä tuossa kohtaa olisi mitään oireita. Olisin pahoillani sen vuoksi, että koiralle olisi odotettavissa vähemmän terveita ja kivuttomia vuosia kuin rotutovereille keskimäärin.
Etenkin nyt toisen koirani vanhetessa on itselläni noussut kokoajan koirien terveysasioiden arvostus suuremmaksi. Vaikka harrastankin koirien kanssa suhteellisen aktiivisesti, ei itselleni ole pidemmällä aikavälillä mitään merkitystä kuinka kova "harrastustykki" koira on - tärkeintä on koiran terveys ja hyvinvointi. Niin fyysinen kuin henkinenkin.
Sheltin pentua ostamassa?
Siltä varalta, että tämän eksyy lukemaan joku sheltin pentua etsivä. Tässä pari vinkkiä:
Älä mieti mistä saat juuri haluamanasi ajankohtana sen juuri oikean värisen pennun, vaan
1) Perehdy siihen millaisia erilaisia shelttejä on olemassa.
2) Selvitä mitkä ovat shelteille tyypillisia sairauksia.
3) Valitse kasvattaja huolella.
4) Kysy kasvattajilta tarkasti suunniteltujen pentujen sukujen terveydestä ja luonteesta.
5) Ota pentu sellaisesta paikasta, jossa uskot tehtävän valintoja sen mukaan, että mahdollisimman todennäköisesti pentusi olisi terve.
6) Valmistaudu odottamaan sitä juuri oikeaa pentua vähän pidempään.
Näin parannat todennäköisyyttä saada terve koira, jonka kanssa nauttia yhteiselosta. Parhaassa tapauksessa reilustikin yli kymmenen vuotta. Jos otat sen ensimmäisen saatavilla olevan pennun, voi huonolla tuurilla tilanne olla se, että saat koiran, joka tarvitsee mahdollisesti jo nuorena vaikkapa kipulääkitystä tai leikkauksia. Koiran, joka ilon sijaan tuottaa rakkaana perheenjäsenenä enemmän huolta ja murhetta.
