ihanparhaat.blogspot.fi: elokuuta 2018Ihan Parhaat Blogi

Sivut

04 elokuuta, 2018

Kielletyt tai vaaralliset rodut eri maissa Euroopassa

Vähän kuin jatkoksi edelliseen kirjoitukseen, kokosin vielä infoa ns. vaarallisia rotuja koskevista rajoituksista eri maissa Euroopassa. Isossa osassa maita on luokiteltu joitain koirarotuja vaaralliseksi ja niille on määritelty erityissääntöjä tai totaalikieltoja. Tanskan ns. musta lista on ollut ehkä Suomessa eniten esillä. Tässä esimerkinomaisesti muutamien muiden maiden listoja roduista, jotka ovat joko kokonaan kiellettyjä tai joilla on erityisiä rajoituksia. Etenkin nuo koirien pitoa koskevat säännöt ovat joissain maissa mielenkiintoisia. Vertailuksi ylinpänä listassa Suomen rajoitukset.


Suomi


Lähteet: 
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.226128
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802282200777095_u0.shtml

Koirasusien maahantuonti on kiellettyä. 
Vuonna 2018 on valmisteilla esitys, jonka myötä kiellettäisiin myös koirasusien kasvattaminen ja myynti sekä uusien koirasusien ottaminen lemmikeiksi.

Espanja


Lähteet: 
https://smartexpat.com/spain/how-to-guides/family/pets-animals/regulated-animals
http://www.juntadeandalucia.es/boja/2008/47/3


Espanjassa on listattu potentiaalisesti vaarallisia koiria (PPP=perros potencialmente peligrosos), joiden pitämiseen liittyy erityisiä sääntöjä. Näissä on jonkin verran aluekohtaisia vaihteluita.
Koirille sääntöinä on mm se, että koiran pitää olla rekisteröity ja sekä koiran pitäjältä tulee olla  lisenssi. Lisäksi omistajalla tulee olla vastuuvakuutus. Henkilöt joilla on rikosrekisteri, eivät voi saada lisenssiä. Omistajan pitää esittää psykologin lausunto, jossa todetaan heidän olevan pystyviä omistamaan vaarallinen koira. Koiran asuinpaikan ulkopuolella pitää olla varoitus vaarallisesta koirasta ja jos koira katoaa, poliisille tulee ilmoittaa katoamisesta 24 tunnin sisällä. Piha jolla koiraa pidetään, tulee olla aidattu kaksi metriä korkealla aidalla. 

Koiraa ulkoiluttaessa tulee olla mukana lisenssi ja rekisteröintipaperit. Koiran tulee käyttää kuonokoppaa ja hihnan maksimipituus on kaksi metriä (joillain alueilla metri). Ihmisellä saa olla vain yksi koira kerrallaan mukana. 

Näitä potenttiaalisesti vaarallisia koiria on luokiteltu kolmeen kategoriaan:

1) Rodut ja roturisteytykset joissa on allaolevia rotuja (vaihtelua alueittain):

Dobermanni
Pitbull
Staffordshirenbullterrieri
Bullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri
Rottweiler
Dogo Argentino
Fila Brasileiro
Tosa Inu
Akita Inu
Mastiffi
Bordeaux'n doggi
Tiibetin mastiffi
Napolin mastiffi
Presa Canario
Mallorcandoggi 

2) Koirat joilla on tiettyjä  piirteitä luokitellaan myös mahdollisesti vaarallisiksi. Piirteet ovat:

Vankka, voimakas, atleettinen, urheilullinen,  kestävä ja sitkeä.
Lyhyt turkki.
Syvä rintakehä (60 - 80 cm), korkeus yli 50 cm ja paino yli 20kg.
Iso, neliömäinen pää, leveä kallo ja vahvat leuat.
Leveä, lyhyt ja lihaksikas niska.
Suorat, yhdensuuntaiset ja vahvat etujalat. Jalat ovat hyvin lihaksikkaat.

3) Koirat joilla on merkintä rekisterissä, että ne ovat olleet agressiivisia ihmisille tai eläimille.



Irlanti


Lähde:
https://dogs.ie/articles/breed/irish-banned-dogs/

Rajoitukset ovat tulleet voimaan 1998. Sääntöinä on mm. se, että julkisilla paikoilla liikuttaessa koiralla pitää olla kuonokoppa ja hihnan maksimipituus on 2m.
Rajoitukset koskevat näitä rotuja:

Pitbull
Bullterrieri
Staffordshirenbullterrieri
Bullmastiffi
Dobermanni
Saksanpaimenkoira (Alsatian)
Rhodesiankoira
Rottweiler
Tosa Inu
Akita Inu
Sekarotuiset, joissa on yllämainittuja rotuja


Portugali


Lähde:
http://www.finlandia.org.pt/public/default.aspx?nodeid=43240&contentlan=1&culture=fi-FI

Portugalissa on listattu potentiaalisesti vaaralliset rodut, joita koskevat omat säädöksensä. Tarkkoja tietoja näitä rotuja koskevista säädöksistä en heti löytänyt, mutta useammassa paikkaa viitattiin, että ne olisivat samanlaisia kuin Espanjassa (kts ylempää sivulta).

Potentiaalisesti vaarallisiksi koiraroduiksi on luokiteltu seuraavat rodut:

Rottweiler
Fila Brasileiro
Dogo Argentino
Pitbullterrieri
Staffordshirenbullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri
Tosa-inu


Saksa


Lähde: http://www.hundehaftpflicht-info.de/berlin.htm

Saksassa lainsäädäntö vaihtelee alueittain Alla esimerkiksi Berliinin alueen sääntöjä. Roduista amerikanpitbullterrierin, amerikanstaffordshirenterrierin ja tosa inun maahantuonti ja jalostus on kokonaan kiellettyä. Lisäksi kaikkien alla olevalla listalla olevien rotujen pito vaatii omistajalta ja koiralta suoritettua "koiranpitokorttia".

Listalla olevien rotujen koiria tulee julkisilla paikoilla pitää remmissä (jonka pituus on maksimissaan metrin) ja käyttää kuonokoppaa. 

Pitbull
Amerikanstaffordshirenterrieri
Bullmastiffi
Bullterrieri
Dogo argentino
Espanjanmastiffi
Fila brasileiro
Napolinmastiffi
Tosa inu
Bordeauxindoggi
Staffordshirenbullterrieri


Ranska


Lähde: 
https://dogwellnet.com/content/welfare-legislation/dog-specific-legislation/dangerous-dog-legislation/the-french-situation-dangerous-dogs-r188/


Rajoitukset ovat tulleet voimaan 1999. Ranskassa mahdollisesti vaaralliset koirat jaetaan kahteen kategoriaan. Molempien kategorioiden rotuja koskevia sääntöjä ovat mm. se, että koiran omistajien suorittaa hyväksytysti kurssi ja hankkia lisenssi, jota tulee kantaa mukana. Omistajan tulee hankkia myös vastuuvakuutus. Koirien tulee läpäistä eläinlääkärin arviointi määrävälein ja olla sirutettu. 


    Lisäksi ykköskategorian koirat tulee steriloida ja niitä ei saa myydä/antaa eteenpäin. Koiran voi omistaa vain täysi-ikäinen ja henkilöllä ei voi olla rikosrekisteriä. Koirat eivät ole sallittuja julkisilla paikoilla. 

      Molempien kategorioiden koirien tulee käyttää kuonokoppaa ja hihnaa kun ne liikkuvat yleisillä teillä. 


1. "Taistelukoirat", joilla ei ole rekisterikirjaa ja jotka näyttävät roduilta: 


Staffordshirenbullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri  
Mastiffi
Tosa inu


2. Rekisteröidyt rotukoirat, joiden rotu on

Staffordshirenbullterrieri
Amerikanstaffordshirenterrieri 
Mastiffi
Tosa inu
Rottweiler  tai Rottweilerin tyyppinen koira, jonka sukutaulu ei ole tiedossa.




Sveitsi


Lähde: https://petolog.com/articles/banned-dogs.html#

2010 vuodesta lähtien kiellettyjä rotuja ovat olleet

Amerikanstaffordshirenterrieri
Bullterrieri
Staffordshirenbullterrieri
Pitbull
Sekä kaikki sekarotuiset, joissa on vähintään 10% yllämainittuja rotuja.



01 elokuuta, 2018

Vaaralliset koirat - taistelukoirat



Lähiviikkoina on ollut melkoisesti juttuja koirahyökkäyksistä. Osa tapauksista on päätynyt lehtienkin otsikoihin, osa tullut vastaan vain fb-sivuilla ja keskusteluryhmissä. Agressiiviset koirat ovat karanneet toisten koirien ja ihmistenkin päälle ja jälki ei ole ollut kaunista. Jotenkin toivoisi, että tämä olisi vain poikkeuksellinen, helteisten viikkojen ongelma, mutta ei se valitettavasti taida olla. Useimmiten, joskaan ei ihan aina, hyökännyt koira on ollut ns. taistelukoira. Termi taistelukoira ei ole ihan täydellinen, mutta koen sen sopivasti kattavan niitä rotuja, joita tämä aihe koskee. 


Kuva Koiramme-lehden otsikosta

Hoitajaltaan karannut amstaffi tappoi sheltin 

Kiinnostavaa on ollut lukea näistä koirahyökkäyksistä käytäviä keskusteluja eri foorumeilla. Selvästi ainakin taistelukoirarotuisten koirien omistajat ovat olleet niissä aktiivisia ja jossain määrin puolustuskannalla. Jos tapauksessa on ollut mukana jokin  taistelukoirarotuinen koira, on juttua kommentoimassa heti joukko kirjoittajia, jotka luovat vastakkainasettelua - "kyllä muissakin roduissa on agressiivisia koiria" ja "pitäisikö kaikki koirat kieltää? Usein löytyy myös tietäjiä, joiden mukaan varmastikin vika on ollut koiran kasvatuksessa, jolla se on saatu agressiiviseksi tai että koira, jonka kimppuun on käyty, on varmasti provosoinut hyökännyttä koiraa. Tyypillistä tuntuu olevan myös se, että kyseenalaistetaan hyökänneen koiran rotu, ihan kuin sillä olisi iso merkitys, onko koira esim amstaffi vai pitbull.  Toki myös kyseenalaistetaan koiran puhdasrotuisuus, että onko se ollut oikea pitbull, amstaff, vai vaan jokin sekarotuinen, jossa on joukossa jotain näistä roduista. Aina myös joukossa on kommentteja, joissa kehutaan ko. rotua ja kerrotaan kuinka kirjoittajalla itsellään on hyökänneen koiran rotuinen koira, joka "ei voisi tappaa kärpästäkään" ja kuinka rodun koirat ovat yleensä "ihan parhaita perhekoiria". 
Oma näkemykseni on monessa kohdin aika erilainen.

Kuva iltalehden otsikosta

Koirien lisäksi ihmiset ovat saaneet osansa vaarallisten koirien puremista. 


Mikä taistelukoirista tekee muita koiria vaarallisempia?


Lyhyesti - vaarallisuus tulee rotujen historiasta johtuvasta ominaisuuksien kombinaatiosta. Roduille on aiemmin niiden historiassa haettu ominaisuuksia joilla ne menestyisivät esim. koiratappeluissa, härkätaisteluissa, vartiointi-koirina tai vaikkapa villisikojen metsästyksessä. Näiden koirien metsästyskäyttö on ollut sitä, että ne hyökkäävät kiinni saaliiseen. Ominaisuudet ovat voineet myöhemmin jalostuksen kautta osittain vähentyä, mutta ne ovat perimässä mukana. Kombinaatiossa on mukana ainakin saalistusvietin lyhyt ketju, voimakkuus, lukkopurenta ja koira-agressivisuus. Erityisesti lyhyestä saalisketjusta on jo muualla hyviä kirjoituksia, joissa kerrotaan tarkemmin miksi se tekee taistelukoirista vaarallisempia,  joten en tässä kirjoita enempää aiheesta, vaan siitä voi käydä lukemassa hyvän oman blogi-kirjoituksensa vaikkapa täältä.

Yhdessä taistelukoiriin liittyvässä keskustelussa oli hyvä pointti koirien perimästä tulevien ominaisuuksien hyväksymisestä. Esimerkiksi metsästyskoirilla, vaikkapa hirvikoirilla, seisojilla, yms,  viettien ajatellaan useimmiten olevan sellaisia, että niitä ei voi kouluttaa pois. Näiden viettien myös ymmärretään olevan vahvasti periytyviä. Sitten taas taistelukoirien perimää, sitä ei tunnuta haluttavan huomioida. Moneen rotuun ei ole tuotu rodun ulkopuolelta mitään uutta, esim toista rotua, ainoastaan on ehkä valittu jalostukseen koiria, joilla on vähemmän niitä nykyisin ei-toivottuja piirteitä, joita roduissa on aiemmin juuri ihannoitu. Tämän vuoksi nuo piirteet eivät ole "laimentuneet" ehkä siinä määrin, kuin monessa rodussa toivottaisiin.



Kuva Iltalehden otsikosta
Tässä vielä yksi taistelukoira-uutinen samalta viikolta kuin edellisetkin


Rotukiellot, koira-ajokortti, koirien rekisteröintipakko - mikä toimisi?



Olen aiemmin pitänyt vähän liioitteluna rotukieltoja tai rajoituksia, joita on jo useissa maissa käytössä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin siirtynyt sille kannalle, että ehkä niille olisi paikkansa. Nyt pienikokoisemman rodun, eli shelttien piireissä, olen kuullut yhä enemmän  näistä tapauksista, joissa koiran hyökkäys toisen koiran päälle ei ole pelkästään aiheuttanut vakavia vammoja, vaan on ollut pienemmälle koiralle tappava. Collie-puolella ei näitä tullut ollenkaan näin paljon vastaan. Useimmiten tilanteet ovat tapahtuneet taajama-alueilla ison koiran hyökätessä esim. pihasta kadulla kulkevan koiran päälle. Pienen koiran omistajalla ei ole ollut nopeasti etenevissä tilanteissa oikein mitään tehtävissä.

On myös väläytelty ajatuksia koira-ajokortista ja erilaisista testeistä. Myös kaikkien koirien rekisteröintipakkoa on tuotu esiin. Ehkä jokin näiden keinojen yhdistelmä olisi toimiva? Periaatteessa lähes mikä tahansa toimenpide, mikä vähentäisi huonosti hallinassa olevia koiria, olisi tervetullut. Kaikissa vaihtoehdoissa on huonot puolensa, mutta ehkä enemmän niitä hyviä puolia.



Miksi sitten ottaa taistelukoira? Tai muu haastava rotu?


Tämä on aidosti kiinnostava kysymys. Yhdessä ryhmässä kyselin taistelukoirarotuisten koirien omistajilta, että mitkä ominaisuudet ovat olleet niitä, joiden vuoksi ovat päätyneet rotuun. Vastauksien perusteella näiden rotujen ominaisuuksissa ei tuntunut olevan mitään sellaista "korvaamatonta", jota ei löytyisi muistakin roduista. Ulkonäöllisesti toki erilaisessa paketissa, mutta ilman taistelukoiran perimää. Ihmiset ovat esim. haluneet kivaa perhekoiraa tai harrastuskaveria, koiraa joka ei tarvitse jatkuvaa aktivointia, koiraa joka ei ole liian herkkä tai pehmeä, lyhytkarvaista koiraa tai ovat muuten tykänneet rodun ulkonäöstä. Keksitkö yhtään rotua, joka olisi jalostettu jo pidempään seurakoiraksi, mutta joka täsmäisi ulkonäköä lukuunottamatta näihin kriteereihin? Ei ehkä ole mahdoton tehtävä?

Olen muutenkin miettinyt, että mikä saa ihmiset päätymään eri tavoin haastaviin rotuihin. Monesti niiden kansa ollaan myöhemmin pulassa. Joissain roduissa on huomattavan paljon enemmän kotia etsiviä aikuisia koiria kuin toisissa. 
Haastavalla tarkoitan tässä rotuja, jotka ovat vaikkapa keskimääräistä kovempia, metsästysviettisiä (ellei koiraa käytetä metsästykseen), koira-agressiivisia, vaikeita fyysisesti käsitellä kokonsa vuoksi tai omistajalleen liian aktiivisia. Ehkä rotujen kuvaukset eivät ole riittävän selviä ja etenkin ensimmäistä koiraa ottavan on vaikea tulkita mitä rodun ominaisuudet merkitsevät arjessa. Ehkä joku pitää hienona, että koira ei kerrota olevan ihan helppo tai haluaa vaikkapa turvaa isosta koirasta. Kunpa joku osaisi koiran ottajille kertoa kuinka paljon helpompaa arki voisi olla niiden ns. helppojen koirien kanssa.  Kasvattajillakin on suuri vastuu siitä, että mitä tietoa rodun ominaisuuksista pennun ottajalle kerrotaan.

Joissain maissa käytetään tietyistä roduista termiä "pontentiaalisesti vaaralliset koirat" ja niille on erityisiä rajoituksia. Ehkä jonkin rodun oleminen tällä listalla havainnoillistaisi koiranottajalle sitä, että rotu ei ole välttämättä ihan jokaiselle soveltuva. Etenkin taistelukoirarotujen mainostaminen "parhaina perhekoirina" tuntuu älyttömältä. Tätä termiä kuitenkin näytetään viljeltävän niiden yhteydessä paljon. Varmasti roduissa on kivoja yksilöitä, mutta noin lähtökohtaisesti rotuja, jotka ovat vahvoja, joilla on vartiontitaipumuksia, mahdollista koira-agressiivisuutta ja muita tämän tyyppisiä ominaisuuksia, en nyt näkisi juuri perhekoirina. Paras perhekoira ennemmin mielestäni on sellainen, jota jo suhteellisen nuoret lapset pystyvät käsittelemään turvallisesti ja joka ei esim. aiheuta vaaraa kyläilemään tuleville lasten kavereille. Toki niin koirat kuin lapsetkin on opetettava toimimaan yhdessä ja koiran hermorankenteen tulee olla kunnossa, oli rotu mikä tahansa. Jo esim. 10 vuotiaat lapset voivat hyvinkin vaikkapa harrastaakkin koiran kanssa, kunhan koira on myös lapsen käsiteltäväksi sopiva.

Useimmat ns. helpotkin rodut tarjoavat monille enemmän kuin tarpeeksi haasteita. Moni helppokin koira vaatii paneutumista, jotta koira saadaan kasvatettua sellaiseksi, ettei se aiheuta häiriötä ja olisi omistajansa hallinnassa.


Onneksi pienten koirien suosio tuntuu olevan kasvussa. Pienet koirat ovat varmasti huonosti koulutettuina ihan yhtä ärsyttäviä kuin isotkin, mutta todennäköisesti saavat ainakin vähemmän vahinkoa aikaan.