Vaaralliset koirat - taistelukoirat

Lähiviikkoina on ollut melkoisesti juttuja koirahyökkäyksistä. Osa tapauksista on päätynyt lehtienkin otsikoihin, osa tullut vastaan vain fb-sivuilla ja keskusteluryhmissä. Agressiiviset koirat ovat karanneet toisten koirien ja ihmistenkin päälle ja jälki ei ole ollut kaunista. Jotenkin toivoisi, että tämä olisi vain poikkeuksellinen, helteisten viikkojen ongelma, mutta ei se valitettavasti taida olla. Useimmiten, joskaan ei ihan aina, hyökännyt koira on ollut ns. taistelukoira. Termi taistelukoira ei ole ihan täydellinen, mutta koen sen sopivasti kattavan niitä rotuja, joita tämä aihe koskee. 

Hoitajaltaan karannut amstaffi tappoi sheltin 

18.7. 2018  https://www.koiramme.fi/23-artikkelit/juttu/uutinen/447-jaelleen-kuolettava-koirahyoekkaeys-nyt-asialla-amstaffi

Kiinnostavaa on ollut lukea näistä koirahyökkäyksistä käytäviä keskusteluja eri foorumeilla. Selvästi ainakin taistelukoirarotuisten koirien omistajat ovat olleet niissä aktiivisia ja jossain määrin puolustuskannalla. Jos tapauksessa on ollut mukana jokin  taistelukoirarotuinen koira, on juttua kommentoimassa heti joukko kirjoittajia, jotka luovat vastakkainasettelua - "kyllä muissakin roduissa on agressiivisia koiria" ja "pitäisikö kaikki koirat kieltää? Usein löytyy myös tietäjiä, joiden mukaan varmastikin vika on ollut koiran kasvatuksessa, jolla se on saatu agressiiviseksi tai että koira, jonka kimppuun on käyty, on varmasti provosoinut hyökännyttä koiraa. Tyypillistä tuntuu olevan myös se, että kyseenalaistetaan hyökänneen koiran rotu, ihan kuin sillä olisi iso merkitys, onko koira esim amstaffi vai pitbull.  Toki myös kyseenalaistetaan koiran puhdasrotuisuus, että onko se ollut oikea pitbull, amstaff, vai vaan jokin sekarotuinen, jossa on joukossa jotain näistä roduista. Aina myös joukossa on kommentteja, joissa kehutaan ko. rotua ja kerrotaan kuinka kirjoittajalla itsellään on hyökänneen koiran rotuinen koira, joka "ei voisi tappaa kärpästäkään" ja kuinka rodun koirat ovat yleensä "ihan parhaita perhekoiria". 

Oma näkemykseni on monessa kohdin aika erilainen.

Koirien lisäksi ihmiset ovat saaneet osansa vaarallisten koirien puremista. 

28.7. 2018 https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201807282201101627_ul.shtml

Mikä taistelukoirista tekee muita koiria vaarallisempia?

Lyhyesti - vaarallisuus tulee rotujen historiasta johtuvasta ominaisuuksien kombinaatiosta. Roduille on aiemmin niiden historiassa haettu ominaisuuksia joilla ne menestyisivät esim. koiratappeluissa, härkätaisteluissa, vartiointi-koirina tai vaikkapa villisikojen metsästyksessä. Näiden koirien metsästyskäyttö on ollut sitä, että ne hyökkäävät kiinni saaliiseen. Ominaisuudet ovat voineet myöhemmin jalostuksen kautta osittain vähentyä, mutta ne ovat perimässä mukana. Kombinaatiossa on mukana ainakin saalistusvietin lyhyt ketju, voimakkuus, lukkopurenta ja koira-agressivisuus. Erityisesti lyhyestä saalisketjusta on jo muualla hyviä kirjoituksia, joissa kerrotaan tarkemmin miksi se tekee taistelukoirista vaarallisempia,  joten en tässä kirjoita enempää aiheesta, vaan siitä voi käydä lukemassa hyvän oman blogi-kirjoituksensa vaikkapa täältä.

Yhdessä taistelukoiriin liittyvässä keskustelussa oli hyvä pointti koirien perimästä tulevien ominaisuuksien hyväksymisestä. Esimerkiksi metsästyskoirilla, vaikkapa hirvikoirilla, seisojilla, yms,  viettien ajatellaan useimmiten olevan sellaisia, että niitä ei voi kouluttaa pois. Näiden viettien myös ymmärretään olevan vahvasti periytyviä. Sitten taas taistelukoirien perimää, sitä ei tunnuta haluttavan huomioida. Moneen rotuun ei ole tuotu rodun ulkopuolelta mitään uutta, esim toista rotua, ainoastaan on ehkä valittu jalostukseen koiria, joilla on vähemmän niitä nykyisin ei-toivottuja piirteitä, joita roduissa on aiemmin juuri ihannoitu. Tämän vuoksi nuo piirteet eivät ole "laimentuneet" ehkä siinä määrin, kuin monessa rodussa toivottaisiin.

Tässä vielä yksi taistelukoira-uutinen samalta viikolta kuin edellisetkin

24.7. 2018 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807232201089367_u0.shtml

Rotukiellot, koira-ajokortti, koirien rekisteröintipakko - mikä toimisi?

Olen aiemmin pitänyt vähän liioitteluna rotukieltoja tai rajoituksia, joita on jo useissa maissa käytössä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin siirtynyt sille kannalle, että ehkä niille olisi paikkansa. Nyt pienikokoisemman rodun, eli shelttien piireissä, olen kuullut yhä enemmän  näistä tapauksista, joissa koiran hyökkäys toisen koiran päälle ei ole pelkästään aiheuttanut vakavia vammoja, vaan on ollut pienemmälle koiralle tappava. Collie-puolella ei näitä tullut ollenkaan näin paljon vastaan. Useimmiten tilanteet ovat tapahtuneet taajama-alueilla ison koiran hyökätessä esim. pihasta kadulla kulkevan koiran päälle. Pienen koiran omistajalla ei ole ollut nopeasti etenevissä tilanteissa oikein mitään tehtävissä.

On myös väläytelty ajatuksia koira-ajokortista ja erilaisista testeistä. Myös kaikkien koirien rekisteröintipakkoa on tuotu esiin. Ehkä jokin näiden keinojen yhdistelmä olisi toimiva? Periaatteessa lähes mikä tahansa toimenpide, mikä vähentäisi huonosti hallinassa olevia koiria, olisi tervetullut. Kaikissa vaihtoehdoissa on huonot puolensa, mutta ehkä enemmän niitä hyviä puolia.

Miksi sitten ottaa taistelukoira? Tai muu haastava rotu?

Tämä on aidosti kiinnostava kysymys. Yhdessä ryhmässä kyselin taistelukoirarotuisten koirien omistajilta, että mitkä ominaisuudet ovat olleet niitä, joiden vuoksi ovat päätyneet rotuun. Vastauksien perusteella näiden rotujen ominaisuuksissa ei tuntunut olevan mitään sellaista "korvaamatonta", jota ei löytyisi muistakin roduista. Ulkonäöllisesti toki erilaisessa paketissa, mutta ilman taistelukoiran perimää. Ihmiset ovat esim. haluneet kivaa perhekoiraa tai harrastuskaveria, koiraa joka ei tarvitse jatkuvaa aktivointia, koiraa joka ei ole liian herkkä tai pehmeä, lyhytkarvaista koiraa tai ovat muuten tykänneet rodun ulkonäöstä. Keksitkö yhtään rotua, joka olisi jalostettu jo pidempään seurakoiraksi, mutta joka täsmäisi ulkonäköä lukuunottamatta näihin kriteereihin? Ei ehkä ole mahdoton tehtävä?

Olen muutenkin miettinyt, että mikä saa ihmiset päätymään eri tavoin haastaviin rotuihin. Monesti niiden kansa ollaan myöhemmin pulassa. Joissain roduissa on huomattavan paljon enemmän kotia etsiviä aikuisia koiria kuin toisissa. 
Haastavalla tarkoitan tässä rotuja, jotka ovat vaikkapa keskimääräistä kovempia, metsästysviettisiä (ellei koiraa käytetä metsästykseen), koira-agressiivisia, vaikeita fyysisesti käsitellä kokonsa vuoksi tai omistajalleen liian aktiivisia. Ehkä rotujen kuvaukset eivät ole riittävän selviä ja etenkin ensimmäistä koiraa ottavan on vaikea tulkita mitä rodun ominaisuudet merkitsevät arjessa. Ehkä joku pitää hienona, että koira ei kerrota olevan ihan helppo tai haluaa vaikkapa turvaa isosta koirasta. Kunpa joku osaisi koiran ottajille kertoa kuinka paljon helpompaa arki voisi olla niiden ns. helppojen koirien kanssa.  Kasvattajillakin on suuri vastuu siitä, että mitä tietoa rodun ominaisuuksista pennun ottajalle kerrotaan.

Joissain maissa käytetään tietyistä roduista termiä "pontentiaalisesti vaaralliset koirat" ja niille on erityisiä rajoituksia. Ehkä jonkin rodun oleminen tällä listalla havainnoillistaisi koiranottajalle sitä, että rotu ei ole välttämättä ihan jokaiselle soveltuva. Etenkin taistelukoirarotujen mainostaminen "parhaina perhekoirina" tuntuu älyttömältä. Tätä termiä kuitenkin näytetään viljeltävän niiden yhteydessä paljon. Varmasti roduissa on kivoja yksilöitä, mutta noin lähtökohtaisesti rotuja, jotka ovat vahvoja, joilla on vartiontitaipumuksia, mahdollista koira-agressiivisuutta ja muita tämän tyyppisiä ominaisuuksia, en nyt näkisi juuri perhekoirina. Paras perhekoira ennemmin mielestäni on sellainen, jota jo suhteellisen nuoret lapset pystyvät käsittelemään turvallisesti ja joka ei esim. aiheuta vaaraa kyläilemään tuleville lasten kavereille. Toki niin koirat kuin lapsetkin on opetettava toimimaan yhdessä ja koiran hermorankenteen tulee olla kunnossa, oli rotu mikä tahansa. Jo esim. 10 vuotiaat lapset voivat hyvinkin vaikkapa harrastaakkin koiran kanssa, kunhan koira on myös lapsen käsiteltäväksi sopiva.

Useimmat ns. helpotkin rodut tarjoavat monille enemmän kuin tarpeeksi haasteita. Moni helppokin koira vaatii paneutumista, jotta koira saadaan kasvatettua sellaiseksi, ettei se aiheuta häiriötä ja olisi omistajansa hallinnassa.


Onneksi pienten koirien suosio tuntuu olevan kasvussa. Pienet koirat ovat varmasti huonosti koulutettuina ihan yhtä ärsyttäviä kuin isotkin, mutta todennäköisesti saavat ainakin vähemmän vahinkoa aikaan.